Sokkomatka – mutta minne
Tiistai-aamuna 16.9. hyvissä ajoin ennen yhdeksää kokoontui Seolle iloinen
eläkeläisporukka, puheensorina oli melkoinen, porukalla mietittiin minne ollaan menossa.
Klo 9.00 kaksi Pohjolan matkojen bussia starttasi kohti etelää, toinen bussi sai ohjeen ajella suoraan ensimmäiseen kohteeseen, toisella kiertelimme Kellon pysäkit ja koukkasimme myös Kiviniemessä, ajelimme perässä.
Matkan edetessä alkoi pikkuhiljaa selvitä mihin oltiin menossa, no Raahen linja-autoasema oli se ensimmäinen rasti. Bussiin n:o 1 nousi Eläkeliiton Raahen yhdistyksen Sirpa Lassila, johdattaen porukan pienelle kaupunkikierrokselle, bussin n:o 2 odotellessa, sain Sirpalta
hyviä esitteitä Raahen yhdistyksen toiminnasta, aika ei tullut pitkäksi, kun kertoilin mitä Raahelaiset harrastavat ja touhuavat kerhoissa. Paljon tuntui heilläkin olevan kaikenlaista mielenkiintoista harrastusta.
Sitten vaihdettiin, bussi n:o 2 pääsi kierrokselle ja bussi n:o sai infoa Raahen
yhdistyksestä.
Toinen rasti suuntautui Raahen uuteen Prismaan, Pitsa Buffaan syömään ja koska porukka oli niin iso, jouduimme jakaantumaan, toinen puoli shoppaili Prismassa ja toinen puoli nautti hyvästä lounaasta ja taasen vaihdettiin. Soraääniä ruoasta ja sen riittävyydestä ei kuulunut, päinvastoin ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Kolmas rasti oli Raahen kaunis kirkko, sinne mahduimmekin sitten koko porukka kerralla, saimme kuulla erittäin mielenkiintoisen ja hyvän esitelmän kirkon historiasta. Totesimme, että kyllä oli Inga opetellut läksynsä, n 45 min kertoili hyvin mielenkiintoisesti tarinoita ja
ilman mitään muistiinpanoja. Lopuksi meidän laulajapojat Jouko, Erkki ja Pentti johdattivat kaikki laulamaan ”Herraa hyvää kiittäkää” – komeasti veisattiin.
Neljäs rasti oli Langin Kauppahuone, upea hieno vanha miljöö, jossa saimme kuulla mielenkiintoisen esitelmän Kauppahuoneen vaiheista ja historiasta, samalla nautimme päiväkahvit kauniista vanhoista posliinikupeista, vasta leivotut voisilmäpullat maistuivat myös, paitsi gluteenittomat joutuivat tyytymään hienoihin leivoksiin, taisi olla monella houkutus mennä gluteenittomien jonoon.
Iltapäivä alkoi jo painamaan päälle, eli suuntasimme kotimatkalle. Päivä oli sateinen, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Positiivinen vaikeus oli se, kuin meitä oli niin paljon, että moni pikku museo jäi käymättä, mutta olihan sitä tässäkin.
Minä jännitin, että mitenkähän selviän 94 hlö kanssa, hyvin meni ja mikä lämmittää mieltä kovasti, olen saanut kiitosviestejä teiltä matkalaisilta.
Kiitos seurasta ja tehdään joskus uusi reissu tuntemattomaan.
T: Seija Torvela, matkasihteeri